Yleistä follo-sovittelusta

Follo-sovittelussa, eli huoltoriidan asiantuntija-avusteisessa sovittelussa pyritään löytämään sovinnollinen ratkaisu vanhempien väliseen lasta koskevaan huoltoriitaan. Sovittelu voi koskea lapsen huoltoa, asumista, tapaamisia tai elatusta. Sovittelijana tilaisuudessa toimii lapsiasioihin perehtynyt sovittelijatuomari ja hänellä on työparinaan/asiantuntija-avustajana psykologi tai sosiaalityöntekijä. Lisäksi vanhemmilla saa olla mukanaan oikeusavustajat ja follo-sovitteluun on mahdollista saada valtion kustantama oikeusapu, mikäli vanhemmalla ei ole taloudellisia resursseja kustantaa oikeudellista apua omin varoin. Sovittelu on tuomioistuinmenettelyyn verrattuna huomattavasti vapaamuotoisempaa ja tilaisuuden tarkoituksena on, että osapuolet sovittelijan johdolla (ja asiantuntijan avustuksella) keskustellen pääsisivät konfliktissaan sovintoratkaisuun. Mitään pakkoa sovintoon pääsemiselle ei kuitenkaan ole ja sovintomenettely perustuukin täysin osapuolten vapaaehtoisuuteen.

Follo-sovittelu tulee vireille siten, että jompikumpi vanhemmista on alkuun laittanut käräjäoikeudessa vireille huoltoriitaa koskevan asian ja tämän yhteydessä tuomioistuin tiedustelee osapuolilta, olisiko heillä halukkuutta ratkaista erimielisyytensä sovintomenettelyssä, tai sitten vanhempi on saattanut hakea suoraan asian käsittelyä follo-sovittelussa. Mikäli molemmat osapuolet ovat sovitteluun suostuvaisia, siirretään riita-asia sovitteluun ja asian tuomioistuinkäsittely keskeytetään sovittelun ajaksi. Mikäli osapuolet eivät pääse asiassa sovintoon, jatketaan huoltoriidan käsittelyä tuomioistuimessa siitä kohdin mihin se jäi ennen sovittelua (mikäli tällainen huoltoriita on vireillä). Mikäli asiassa saavutetaan sovinto vain joiltain osin, jatketaan loppujen asioiden käsittelyä siitä kohdin mihin ne jäivät ennen sovittelua.

Follo-sovittelun etuna voidaan pitää sitä, että onnistuessaan sovittelu tarjoaa huomattavasti nopeamman väylän vanhempien välisen erimielisyyden ratkaisemiseksi, verrattuna täysimittaiseen huoltoriitaan. Siinä missä huoltoriitaan voi mennä käräjäoikeudessa vuosikin (kun järjestetään valmisteluistuntoa, tilataan olosuhdeselvitystä sekä istutaan pääkäsittely ja sitten tulee vielä mahdollinen valitus hovioikeuteen ja sama uusiksi), niin yleensä follo-sovittelu sen sijaan voidaan järjestää melko nopeallakin aikataululla. Lisäksi osapuolet monesti kokevat tulevansa paremmin kuulluksi, kun he voivat tuomioistuimessa kuulemista vapaammin kertoa välejään hiertävistä asioista, jolloin vastaavasti sovittelijatuomari ja asiantuntija-avustaja voivat vapaammin esittää omia näkökulmiaan ja ratkaisuvaihtoehtojaan käsiteltävään asiaan. Tämä taas osaltaan vaikuttaa positiivisesti koettuun menettelyn ja sovinnon oikeudenmukaisuuteen, mikä taas johtaa siihen, että vanhemmat ovat keskimäärin tyytyväisempiä ja sitoutuneempia saavutettuun sovintoratkaisuun.

Follo-sovittelu ei kuitenkaan sovi ihan kaikenlaisiin huoltoriitatilanteisiin, vaan tuomioistuimen tulee myös käyttää asiassa harkintaa sen suhteen, sopiiko juuri kyseinen asia ohjattavaksi sovitteluun. Esimerkiksi väitteet päihteidenkäytöstä, väkivallasta tai muusta kaltoinkohtelusta voivat tapauskohtaisesti olla esteenä sovittelun aloittamiselle. Sovittelussa ei voida myöskään sopia ihan minkälaisesta lopputuloksesta tahansa, vaan tuomioistuimen on aina varmistuttava siitä, että saavutettu sovinto on myös lapsen edun mukainen.