Rikoksen uhrin (asianomistajan) asema rikosprosessissa
Kirjoittanut: Jouni Salomäki, asianajaja, OTM
Seuraavassa artikkelissa käydään rikosprosessia vaihe vaiheelta läpi rikoksen uhrin näkökulmasta ja lopussa kerrotaan vielä vaihtoehdoista saada oikeudellista apua tilanteessa, jossa asianomistaja on esittämässä esimerkiksi rikosperusteisia vahingonkorvausvaatimuksia syytettyä kohtaan.
Rikosilmoitus tai esitutkintapyyntö
Rikoksen selvittäminen lähtee liikkeelle sillä, että rikoksen uhri tai muu henkilö tekee poliisille rikosilmoituksen. Poliisi voi aloittaa esitutkinnan myös oma-aloitteisesti omien havaintojensa perusteella.
Rikosilmoituksessa rikoksen uhrin tulisi kertoa mahdollisimman tarkasti mitä on tapahtunut, epäillyn tiedot / tuntomerkit, mahdolliset vahingot, sekä todistajien tiedot ja muut mahdolliset todisteet. Silloin kun kyse on esinevahingoista, olisi vahingon määrästä hyvä olla todisteena esimerkiksi ostokuitti tai muu arvoa osoittava dokumentti. Henkilövahingoista taas tulisi aina pyrkiä saamaan lääkärinlausunto tai kertoa poliisille, mikäli rikokseen liittyen on käynyt lääkärissä tai muussa hoitoyksikössä. Varsinkin pahoinpitelyrikoksissa on ensiarvoisen tärkeää, että aiheutuneet henkilövahingot ovat todennettavissa kirjallisin todistein, eli suositeltavaa on hakeutua lääkäriin mahdollisimman pian tapahtuman jälkeen. Joissain tapauksissa myös valokuvia käytetään todisteena syntyneistä vammoista, mutta niiden näyttöarvo on jossain määrin heikompi, varsinkin silloin kun vammat vaativat pidemmälle menevää lääketieteellistä päättelyä.
Asianomistajan kuuleminen esitutkinnassa
Poliisi tulee esitutkinnan aikana kuulemaan rikoksen uhria asianomistaja -asemassa. Tässä tilaisuudessa poliisi pyrkii kysymyksin saamaan selkoa siihen, mitä on tapahtunut ja mitä konkreettisia todisteita epäillystä teosta mahdollisesti on olemassa. Varsinkin monissa pahoinpitelytapauksissa tekijän henkilöstä ei ole saatavilla muuta näyttöä kuin uhrin kertomus ja näissä tilanteissa korostuu pienienkin yksityiskohtien merkitys asian selvittämisen ja myöhemmässä vaiheessa teon toteen näyttämisen kannalta.
Esitutkinnan päätteeksi asia joko etenee syyttäjälle syyteharkintaan tai tutkinta päätetään saattamatta asiaa syyttäjän käsiteltäväksi, mikäli tutkinnassa on selvinnyt, ettei rikosta ole tehty tai asiassa ei voida nostaa syytettä ketään vastaan.
Oikeudenkäynnistä
Tuomioistuimessa syyttäjä ajaa syytettä asianomistajan puolesta, eikä rikoksen uhrin siten tarvitse itse aktiivisesti osallistua prosessiin syytteen osalta. Syyttäjä voi ajaa myös asianomistajan vahingonkorvausvaatimusta, mutta syyttäjät eivät tätä kovin aktiivisesti nykyisin halua tehdä ja tästä syystä rikoksen uhrin tulisikin itse olla aktiivinen mahdollisen vahingonkorvausvaatimuksensa kanssa. Käytännössä uhri voi esittää rikosvahinkoa koskevan korvausvaatimuksen itsekin, mutta vahvasti suositeltavaa on, että vaatimusten esittämiseen käytettäisiin rikosasioita hoitavaa asianajajaa.
Vahingonkorvausvaatimuksen esittäminen tuomioistuimessa
Asianomistajalla on oikeus käyttää asianajajaa oikeudenkäynnissä (sekä jo esitutkinnassakin) ja tämä on varsin suositeltavaakin, sillä asianajajalla on monesti realistinen käsitys siitä, mitä voi ja mitä kannattaa vaatia vahingonkorvauksena ja millä perustein. Monesti kun oikeussalissa näkee niin sanottuja maallikon vahingonkorvausvaatimuksia, esiintyy niissä tyypillisesti kahta perustavanlaatuista virhettä: Vaatimukset ovat joko määrältään perusteettoman suuria tai niitä ei osata perustella sen tarkemmin. Jotta vahingonkorvausvaatimuksella olisi paremmat menestymisen mahdollisuudet, tulee sen olla oikein mitoitettu aiheutuneeseen vahinkoon nähden ja oikeudellisesti merkityksellisillä seikoilla perusteltu. Näiden seikkojen tärkeys korostuu etenkin henkilövahingoissa, joissa syntyneiden vammojen rahamääräinen arvostaminen voi olla vaikeaa ja oikean suuruisen vahingonkorvausvaatimuksen esittäminen käytännössä vaatii tietämystä rikosvahinkojen oikeuskäytännöstä. Myös esinevahinkoihin ja taloudellisiin vahinkoihin liittyy tiettyjä seikkoja, jotka tulee osata esittää vaatimuksissaan oikein.
Asianomistajan oikeudellisen avun kustannukset
Rikoksen uhrin asema rikosprosessissa on siinä mielessä hyvä, että asianajajan käytöstä ei yleensä synny asianomistajalle ylimääräisiä kuluja, mikäli tarve on perusteltu. Ensinnäkin käräjäoikeus voi tietyin edellytyksin määrätä lähisuhdeväkivallan, seksuaalirikoksen taikka henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan vakavan rikoksen uhrille asianajajan, jonka palkkion valtio maksaa.
Jos rikoksen uhrilla on kotivakuutus, voidaan asianajajan käytöstä aiheutuvia asianomistajan oikeudenkäyntikuluja hakea korvattavaksi kotivakuutukseen kuuluvasta oikeusturvavakuutuksesta. Tällöin yleensä asianajaja hoitaa koko korvausprosessin vakuutusyhtiön kanssa.
Rikoksen uhri voi myös kuulua valtion oikeusavun piiriin, mikäli hänen ei katsota omin varoin pystyvän kustantamaan asianomistajan vahingonkorvausvaatimuksen ajamisesta aiheutuvia kuluja. Tällöin rikoksen uhrilla on oikeus valita asianajaja, joka voi hakea palkkionsa korvaamista valtion varoista.
Viimeisenä todettakoon vielä se, että omia oikeudenkäyntikulujaan, eli asianajajan palkkiota voi viime kädessä vaatia vastapuolen maksettavaksi, jolloin syytetty joutuu korvaamaan rikoksen uhrin oikeudenkäyntikulut, mikäli syytetty todetaan syylliseksi. Tällöin tulee kuitenkin olla tarkkana sen suhteen, mitä vaaditaan ja keneltä sekä missä tilanteessa, sillä väärin esitetty vahingonkorvausvaatimus voi pahimmillaan aiheuttaa kuluriskin asianomistajalle. Onkin varsin suositeltavaa käyttää asianajajaa vahingonkorvausvaatimuksen esittämiseen.
Oletko joutunut rikoksen uhriksi ja olet epävarma miten asiassa tulisi edetä? Ota yhteyttä ja katsotaan asiaa yhdessä.