Vahingonkorvaus ja vahingonkorvausvastuu
Vahingonkorvausvastuussa perusajatuksena on, että vahinkoa kärsineelle hyvitetään täysimääräisesti se vahinko, jonka hän on kärsinyt vahingon aiheuttajan toiminnan seurauksena. Se miten tähän tilanteeseen lopulta päästään, riippuu vahingonkorvauksen perustana olevasta normistosta ja kärsityn vahingon luonteesta. Aina ei ole täysin yksiselitteistä esimerkiksi se, onko vahingon aiheuttajan toiminta ollut syy-yhteydessä kärsittyyn vahinkoon ja mikä on ollut kärsityn vahingon määrä ja että kenen tulisi näyttää edellä mainitut asiat toteen. Asioita tarkastellaan eri lähtökohdista riippuen siitä, mikä on vahingonkorvausvastuun normiperusta.
Sopimusperusteinen vahingonkorvausvastuu
Sopimussuhteisessa vahingonkorvausvastuussa lähtökohtana on, että sopimusosapuoli on rikkonut sopimusta ja tästä on aiheutunut toiselle/jollekin sopimuksen osapuolelle vahinkoa, joka vahingonaiheuttajan tulee korvata. Sopimusperusteisen vahingonkorvausvastuun edellytyksenä on, että:
-toinen sopimusosapuoli on rikkonut sopimusta, ja
-tästä on aiheutunut vahinkoa toiselle sopimusosapuolelle
Vahingonkorvausta saadakseen vahinkoa kärsineen osapuolen tulee siis näyttää toteen, että vahingon aiheuttaja on rikkonut sopimusta ja että tästä sopimusrikkomuksesta on aiheutunut vahinkoa vahingonkärsijälle. Vahingonkorvausvastuun välttääkseen vahingon aiheuttajan tulee näyttää toteen, että tämä on suorittanut sopimusvelvoitteensa huolellisesti.
Edellä mainitusta pääsäännöstä poiketaan tilanteissa, joissa sopimussuhdetta sääntelee jokin tietty erityislaki, esimerkiksi kuluttajansuojalaki, sijoituspalvelulaki, asuntokauppalaki, maakaari tms. Näissä tilanteissa sopimusperusteinen vahingonkorvausvastuu määräytyy kyseisen erityislain säännösten mukaisesti.
Vahingonkorvauslakiin perustuva vastuu
Vahingonkorvausvelvollisuutta sääntelevä peruslaki on vahingonkorvauslaki, jota viime kädessä noudatetaan, mikäli osapuolten välillä ei ole sopimussuhdetta, eikä missään muussa laissa ei ole vahingonkorvauksesta tarkemmin säännelty. Vahingonkorvauslakiin perustuvan vastuun perusedellytyksenä on, että vahinko on aiheutettu tahallisesti tai tuottamuksesta, eli vahingon aiheuttaja on saanut vahingon aikaiseksi vähintään huolimattomalla menettelyllään. Vahinkoa kärsineellä on näyttötaakka sen suhteen, että vahingon aiheuttaja on toiminut vähintään huolimattomasti ja että tuosta toiminnasta on aiheutunut vahingon kärsijälle vahinkoa. Vahingonkorvauslain perusteella korvataan aiheutuneet esine- ja henkilövahingot, sekä tietyin edellytyksin myös taloudelliset vahingot.
Korvattavat vahingot
Kuten alussa todettiin, lähtökohtana vahingonkorvauksen määrän osalta on se, että vahingonkärsijälle korvataan aiheutunut vahinko täysimääräisenä. Aina ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteistä se, että mikä on aiheutuneen vahingon määrä. Esimerkiksi henkilövahingoissa vammoja ei pystytä mittaamaan rahassa, vaan niistä joudutaan tekemään jonkinlainen arvio. Toisinaan myös saattaa olla niin, että vahinkoon johtaneen toiminnan ja aiheutuneen vahingon välinen syy-yhteys on kaukaisempi ja vahingon aiheutuminen vaikeasti ennakoitavissa, jolloin joudutaan hankalampiin tulkintakysymyksiin sen suhteen, mikä on lopulta vahingonkorvauksen suuruus. Ongelmaa voidaan havainnollistaa esimerkillä: A ajaa suojatiellä B:n päälle. B:llä menee jalka poikki, hän joutuu olemaan kuukauden poissa töistä ja lisäksi kahden päivän päästä koittava lomamatka Bahamalle peruuntuu. Mitkä näistä ovat vahinkoja, joista A olisi vastuussa? On selvää, että A joutuu korvaamaan huolimattomaan toimintaansa suoraan syy-yhteydessä olevan henkilövahingon, eli poikki menneestä jalasta aiheutuneen kivun ja säryn sekä tilapäisen haitan ja hoitokulut. Hieman vaikeammin ennakoitava vahinko on B:n tulonmenetys, mutta lähtökohtaisesti voidaan olettaa, että ihmiset käyvät töissä ja että tällainen vahinko aiheuttaa silloin ansionmenetyksiä, eli A on vastuussa myös aiheutuneesta ansionmenetyksestä. Vahingonkorvausoikeudellisesti kaikkein vaikein tulkintakysymys on, että onko A velvollinen korvaamaan B:n peruuntuneen lomamatkan, joka on syy-yhteydeltään ja ennakoitavuudeltaan jo rajamailla sen suhteen, voidaanko A:n vastuu ulottaa näin pitkälle. Vastaus tähän riippuu monesta muuttujasta ja riippuen tilanteesta, vastuu voi syntyä tai sitten ei.
Todellisuudessa edellä mainitussa esimerkkitilanteessa vahinkojen korvattavuuteen vaikuttaisi se, että B todennäköisesti saisi osasta vahinkoja korvauksia erinäköisistä vakuutuksista ja sosiaaliturvasta, mikä taas tosiasiassa vähentäisi A:n korvausvastuuta, sillä vahingonkorvausoikeudellisen rikastumiskiellon mukaisesti B ei voisi saada hyvitystä samasta vahingosta kahteen kertaan. Näin on usein esimerkiksi ansionmenetysten osalta, kun vahingonkärsijä saa tosiasiassa sairausajalta palkkaa, jolloin hänelle ei synny korvattavaa vahinkoa.
Avustamme asiakkaitamme kaikissa vahingonkorvausvastuuseen liittyvissä kysymyksissä. Ota yhteyttä ja katsotaan miten voisimme olla avuksi.